|
        
|
Villisian tarhaus Suomessa!Villisikoja on tarhattu Suomessa 1990 alkupuolelta asti ja silloin aloittaneet tarhurit joutuivat kovaan myllyyn kun kyseinen tuotantosuunta oli täällä pohjois-Euroopassa aivan uutta. Erkki Aaltonen on suomessa uranuurtajia villisikatarhauksen saralla, ja oli ensimmäinen villisiantarhaaja Suomessa. Villisian tarhauksen aloittavalle yrittäjälle.
Tarhan aidat ovat yleensä panssariaitaa joka on upotettu maahan noin 25-30cm syvälle. Ja samalla siihen on tehty myös salaojitus joka kerää tarhalta tulevat. Ylivuoto vedet saostuskaivoon. Tolpat on lyöty 120-160cm syvälle jottei routa niitä heiluttaisi. Yleensä vielä verkkoaidan edessä on vahva paimenpoika joka itse asiassa siat pitää verkon oikealla puolella, Panssariaita on vaan estääkseen muiden eläinten ja ulkopuolisten meno tarhaan. Tarhan aloituskustannukset ovat melkoiset. Kaivuu, tolpat, vaijerit ja verkot sekä paimenlangat tolppineen ilman omia tuntipalkkoja kohoavat noin 35eur/m. Markkinat ovat hyvät ja liha menee kaupaksi todella hyvin. Kuluttajat ovat ruvenneet arvostamaan eläinten hyvinvointia, sekä sitä ettei eläin ole pelkkä numerosarja, vaan niillä on nimet. Jokainen eläin tunnetaan ja niiden luonteenpiirteet ovat tiedossa. Joku on vähän erakko toinen on häijy ja joku aina hellyydenkipeä rapsutusta vaille… Eläimet saavat kuljeksia vapaasti tarhan alueella miten tykkää ja suojaisia katoksia on kaikille tarpeeksi. Ruokinta on aamuin illoin ja pesiä kuivitetaan talvi aikaan harva se päivä. Villisioille annetaan omalla tilalla kasvatettua ohraa kauraa ja vehnää sekä tuoreena säilöttyä heinää ilman lisäaineita. Sekä olkea ja kuivaa heinää. Kesällä tuoretta heinää, syksyisin niille annetaan omenoita, perunaa , juurikasta ja porkkanaa. Villisiat lopetetaan ilman pitkiä kuljetuksia, ilman stressiä suoraan tarhalla ruokintapaikalle niiden sitä aavistamatta. Jolloin liha on stressivapaata. Tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos 1995-96 Vuodenvaihteessa. Ja laskettiin heti samaten että viljanviljelyllä tämänkokoinen tila ei pärjää joten oli suuntauduttava johonkin erikoisalalle, Vaihtoehtoina pidettiin Strutsia, Biisonia ja Villisikaa. Biisoniin ei silloin saatu maahantuontilupaa joten päädyimme villisikaan kuultuamme villisian lihan hyvistä markkinoista. Farmilla työskentelee minun lisäkseni Äitini ja Isäni jotka ovat suureksi avuksi työtaakkaa jaettaessa. Kesäaikana on myös jonkinlainen kotieläinpiha jota avovaimo hoivailee. Tonterin Villisika Farmi aloitti villisian kasvatuksen ja tarhauksen vuonna 1996 joulukuussa. Ensimmäiset siitoseläimet 4 emakkoa Ritu Pokahontas Dooris ja Tepa tulivat Jorma Koskelalta Janakkalasta ja karju Upi-Alias Gasanoowa tuli Antti&Helena Raanojalta Elimäeltä. Emakot olivat valmiiksi tiineinä joten saatiin heti lisää erisukuisia emakon alkuja Upille astuttavaksi, Jolloin saatiin tarhalle enemmän eläimiä. Tarhan kanta on kasvanut siitä pikkuhiljaa ja oli huipussaan villisikoja vaelteli tarhassa noin 250 eläintä. Hyvien markkinoiden johdosta ja petolintujen takia eläinkanta on laskenut noin 100. eläimeen ja siinä se on nyt ollut pitemmän aikaa. Pienille villisian porsaille uhkana on myös kanahaukka ja huuhkaja jotka verottavat huomattavasti tarhan porsaskantaa. Villisian keskimääräinen porsastuotto vuositasolla on noin 4-5 porsasta/ Emakko Villisika on helppohoitoinen eläin joka vaatii seurakseen lauman tukea. Suosittelen lämpimästi villisian tarhausta ihmisille joilla on kokemusta eläimistä ja tarpeeksi isot paikat kunnon tarhan tekoa ajatellen sekä markkina/myyntimies tietoa taitoa tarpeeksi. Monen tarhurin lupaava alku on kaatunut siihen ettei ole osannut hoitaa markkinoita ja tarhan eläinmäärä vain kasvaa ja lihat jää käsiin. Terveisin: Mika Tonteri |
