Villisian tarhaus Suomessa


Villisikoja on tarhattu Suomessa 1990 alkupuolelta asti, ja silloin aloittaneet tarhurit joutuivat kovaan myllyyn, kun kyseinen tuotantosuunta oli täällä Pohjois-Euroopassa aivan uutta. Erkki Aaltonen on Suomessa uranuurtajia villisikatarhauksen saralla, ja oli ensimmäinen villisiantarhaaja Suomessa.

Villisian tarhauksen aloittavalle yrittäjälle:

  1. Ensin on saatava luvat; paikkakunnan ympäristösihteeriltä 
  2. Kunnan eläinlääkäriltä 
  3. Ympäristökeskukselta / Lautakunnalta 
  4. Sekä läänineläinlääkäriltä. 
  5. On oltava myös sikarekisterissä, jonne ilmoitetaan eläinmäärät neljännesvuosittain. 
Villisikatarha on yleensä tehty metsään, jossa on puustoa ja suojaisia/luonnonmukaisia paikkoja eläimille, joissa eläimet viihtyvät.  Tarhan aidat ovat yleensä panssariaitaa, joka on upotettu maahan noin 25-30cm syvälle. Tolpat on lyöty 120-160cm syvälle, jottei routa niitä heiluttaisi. Verkkoaidan molemmin puolin on vahva paimenlanka, joka itse asiassa pitää siat verkon oikealla puolella. Panssariaita estää vain muiden eläinten, ja ulkopuolisten, menon tarhaan. Sähköaidalle vaihtoehtoisena ratkaisuna voidaan käyttää kaksinkertaista verkkoaitausta.

Tarhan aloituskustannukset ovat melkoiset. Kaivuu, tolpat, vaijerit ja verkot sekä paimenlangat tolppineen, ilman omia tuntipalkkoja, kohoavat noin 35eur/m.

Markkinoita on, ja liha menee kaupaksi hyvin. Kuluttajat ovat ruvenneet arvostamaan eläinten hyvinvointia, sekä sitä, ettei eläin ole pelkkä numerosarja, vaan niillä on nimet. Jokainen eläin tunnetaan ja niiden luonteenpiirteet ovat tiedossa. Joku on vähän erakko, toinen on häijy ja joku aina hellyydenkipeä rapsutusta vaille...

Eläimet saavat kuljeksia vapaasti tarhan alueella miten tykkäävät ja kuivia nukkumapaikkoja on kaikille tarpeeksi. Pesiä kuivitetaan talvi aikaan harva se päivä. Villisioille annetaan lähitilalta ostettua ohraa, kauraa ja vehnää sekä olkea ja kuivaa heinää. Peruna on villisikojen herkkua, ja sitä hankimme paikalliselta Hirvosen Perunalta. Kesällä niitetään tuoretta heinää omilta pelloilta, syksyisin possuille annetaan omenoita. Villisiat lopetetaan ilman pitkiä kuljetuksia, ilman stressiä suoraan tarhalla ruokintapaikalle niiden sitä aavistamatta, jolloin liha on varmasti stressivapaata.

Pienille villisian porsaille uhkana on kanahaukka ja huuhkaja, jotka voivat verottaa huomattavasti tarhan porsaskantaa. Myös ilves voi olla ei-toivottu vieras tarhalla. Villisian keskimääräinen porsastuotto vuositasolla on noin 5 porsasta/emakko. Villisika on helppohoitoinen eläin, joka vaatii seurakseen lauman tukea.